Bunon matka kohti ensimmäistä virallisempaa näyttelyä alkoi toisena pääsiäispäivänä Lempäälästä kohti Ruovettä. Kasvattajamamma Taru tuli aamulla Kaarinasta ja niin huristimme yhdessä kotilauman ja Tarun kanssa Jäminkipohjaan. Koirapojan matka sujui sujuvasti omassa häkissä, auton takakontissa. Turvallista oli matkustaa, kun kuunteli Tarun ja mamman jutustelua takapenkillä:)
Perillä, parkkipaikalta kisapaikalle koirapoika pääsikin sitten mönkijän kyytiin Tarun kanssa . Voi sitä kavereiden paljoutta ja ihmisten vilinää, eihän siinä koirapoika meinannut pöksyissään pysyä, kun kaikkia olisi ehdottomasti pitänyt tervehtiä, muutama haukahduskin piti päästää ja ilmoittaa kaikille, että täältä tullaan!!
Kisapaikka takistettiin ja pihalla tehtiin muutama harjoitus ja sitten ajeltiin Ruoveden keskustaan ja koirapoika pääsi rauhoittumaan hetkeksi. Lauama joi kahvit ja söi eväsvoileipiä, kisaajalle ei tarjoiltu mitään....
Kisapaikalle palatessa saatiin tietää, että arvostelu on noin tunnin myöhässä :( No, eipä siinä auttanut muuta kuin odotella omaa vuoroa. Buno suoriutui tästä koettelemuksesta paremmin kuin hyvin, pysyi rauhallisena, ja lepäili mamman jaloissa, vaikka ohi kulki ihmisiä, erilaisia koiria ja vieressä häkissä urahteli lajitoveri. Ulkona pistäydyttiin välillä ja taas tehtiin pieni harjoitus.
Espanjanvesikoirien pentuluokassa ei ollut kuin kaksi osallistujaa, onneksi Buno pääsi ekana kehään Tarun osaavissa käsissä. Kuvan voi katsoa http://perroploki.vuodatus.net/blog/archive?&y=2010&m=04. Tulokseksi tuli punainen rusetti ja kaikinpuolin mallikas arvostelu, ulkomuotoa ja luontevaa käytöstä kehuttiin:D. Jatkoja ei seurannut, ilmeisesti siksi, kun aika oli tiukilla ja pentujakin vain nämä kaksi. Bunosta Längelmäeltä kotoisin oleva tyttö oli aika mielenkiintoinen, kovasti piti haistella, kun kisa oli ohi:)
Kotimatka sujuikin sitten leppoisissa merkeissä, väsyneen kisaajaan uinaillessa häkissään. Tästä se positiivisesti sujunut näyttelyura voi sitten jatkua toukokuussa......
perjantai 9. huhtikuuta 2010
maanantai 5. huhtikuuta 2010
Bunon. 1. pääsiäinen
Aika kuluu ja blogin pitäminen tuntuu jäävän arkitohinan jalkoihin. No, ehkäpä tämä erilaisten tapahtumien kirjaaminenkin kertoo perropojan kasvusta ja kehittymisestä jotakin. Buno pääsi viettämään ensimäistä pääsiäistään mökille Jaalaan isännän ja mamman kanssa. Voi sitä riemun määrää, kun perroliini loikkasi autosta töpöhäntä vipattaen ja kirsu maata viistäen ympäri pihaa. Muistikohan tuo, että tämä on se paikka jossa ollaan paljon ulkona ja paljon vapaana? :) Alkuun oli mukava kirmata aamuisin pitkin hankia ja kuunnella tali- ja sinitiaisten laulua ja tikan koputusta läheisessä kelossa. Ja voi sitä metsämyyrien ja hiirien hajujen määrää, jota sieltä hangen alta piti kaivaa niin, että lumi pöllysi ja sitten taas toiseen paikkaan iloisesti loikkien. Viikonloppua kohti sitten vesisade teki tehtävänsä ja lumen määrä laski, mutta Bunon tahtia se ei tuntunut haittaavaan kun lunta oli vielä sateesta huolimatta perropoikaa kainaloihin asti. Poika loikki metsässä kuin pääsiäispupu konsanaan. Kaikkein hauskinta oli kuitenkin isännän ja mamman kanssa jäällä kirmaaminen ja pallon perässä juokseminen, syöksyminen ja hurja, melkeinpä epätoivoinen jarruttaminen. Tämän ansiosta kynsiä ei ainakaan hetkeen tarvitse leikata... Tässäpä muutama otos teitä lukijoita viihdyttämään:
Viiiuuuuuuh!!! Tonne jonnekin se pallo meni...
Missähän se pallo nyt oikein luuraa?!
Löytyipäs!!!
Katso äiti mä löysin sen!!!
Tulkaa jo niin päästään taas leikkimään!
Silloin kun lauma ei ollut jäällä, Bunon piti kuitenkin tarkasti vartioida, mitä siellä tapahtuu, vaikka liikennettä eli muita mökkiläisiä siellä näkyi tosi vähän. Kai se sulava jää kuului koiran tarkkoihin korviin jonkinlaisena äänenä:
Tässä viime aikoina turkin kasvaessa ja lenkeillä kastuessa, on mammakin joutunut perehtymään takkujen auki repimiseen. Eihän Buno siitä erityisemmin pidä, mutta on kuitenkin lopulta antautunut herrasmiesmäisesti mamman "kuritettavaksi":
lauantai 13. maaliskuuta 2010
Ensimmäinen Match Show koettu
Tänään maaliskuun 13. päivänä olimme Bunon kanssa ihka ensimäistä kertaa - kerta oli eka meille mollemmille Match Showssa. Kaunis aurinkoinen sää suosi Sastamalan Häijäässä ollutta Häijään Haukut ry:n tapahtumaa, ja osanottajia oli runsaasti. Kaikenkarvaista ja kokoista nelijalkaista haukkujaa purkautui autoista Häijään kauppakeskuksen pihaan ja siinä riitti Bunolle, mammalle ja isännälle ihmettelmistä
kerrakseen.
Alku meni loistokkaasti ja saimme ihanan punaisella nauhalla varustetun purutikun ja kuinkas ollakkaan Buno oli niin innoissaan, että söi sen rustteineen kaikkineen ennenkuin mamma ehti estää:) Lausunto oli , että esittäminen, käsiteltävyys ja kokonaisuus hyvä. Parantamisen varaa siis erinomaiseen on. Finaalissa emme sitten pärjännetkään, mutta syy oli varmasti enemmän mamman kuin Bunon, koska en huomannut edes arvostelun alkaneen ja annoin Bunon rauhassa istuskella kehässä :(
No kuten sanottu, eka kerta, ensi kerralla täytyy sitten olla paremmin hereillä..
kerrakseen.
Alku meni loistokkaasti ja saimme ihanan punaisella nauhalla varustetun purutikun ja kuinkas ollakkaan Buno oli niin innoissaan, että söi sen rustteineen kaikkineen ennenkuin mamma ehti estää:) Lausunto oli , että esittäminen, käsiteltävyys ja kokonaisuus hyvä. Parantamisen varaa siis erinomaiseen on. Finaalissa emme sitten pärjännetkään, mutta syy oli varmasti enemmän mamman kuin Bunon, koska en huomannut edes arvostelun alkaneen ja annoin Bunon rauhassa istuskella kehässä :(
No kuten sanottu, eka kerta, ensi kerralla täytyy sitten olla paremmin hereillä..
torstai 4. maaliskuuta 2010
Mökillä 24.-28.2.2010
Vietimme taas kolmestaan (Buno, Ilkka ja minä) muutaman päivän mökillä - Suomen lumisimmassa kaupungissa! Ja kyllä sitä lunta Bunon suureksi riemuksi riittikin.
Pojan turkki tosin on siinä vaiheessa, että lumikikkaroiden irroittaminen on helpointa haalealla vedellä. Sittähän ei Buno oikein pidä, mutta alistui sitten "käsittelyyn" kun huomasi, ettei tässä muu auta.
Neljään päivään mahtui paljon asioita, Buno oli päivähoidossa Kuusankoskella Hellun luona, kun isäntä ja emäntä kävivät Haminassa laskemassa mummin uurnan. Poika oli käyttäytynyt hienosti, ja tehnyt Hellun kanssa pitkän lenkin. He kävivät torilla ja siellä riitti ihmisiä ihan ihmeteltäväksi asti. Lenkin jälkeen olikin sitten uni maistanut pojalle.
Lauantaina meillä oli tupa täynnä vieraita ja kaikkein ihmeellisintä oli Bunon mielestä 5 kk vanha Jasper-vauva ja isoveli eskarilainen Juhani. Juhanin kanssa Buno leikki hienosti ja Juhanista oli niin mukavaa, kun koira seurasi ja meni maahan ja istui ja antoi tassua. Buno oikein briljeerasi kaikella oppimallaan ja pikkupojalle oli uusi kokemus, kun koira teki mitä hän pyysi.
Jäällä oli aivan mahtavaa kirmailla sinne tänne eikä se yhtään haitannut, että välillä upotti niin, että korvat vain heilahtivat kun koira loikki.
Harjoittelimme myös kepin tuomista ja sekin rupesi jo sujumaan oikein mallikkaasti. Välillä kepit vaan tahtoivat hävitä 80 cm hankeen eikä Buno oikein vallien yli tykännyt niitä etsiä. Onneksi mökillä ei kepukat lopu!
Isännän tehdessä polkuja, pojan oli aivan pakko toimia työnjohtajana ja osallistua tähän tärkeään toimeen.
Eipä siis ihme, että lepoakin välillä tavitaan ja Bunolla on mökillä mukava ikioma paikka.
Mökillä on niin ihanaa, kun koira saa juosta vapaana mielin määrin, välillä oli suorastaan vaikea saada poikaa pihalta sisään, kun se oli niin mukavaa.
Pitemiillä matkoilla autoilu on edelleen stressaava emmekä ole oiken keksineet onko syynä lievä pahoinvointi vai mikä. Turvavyöt sallivat liikkumisen takapenkillä ja nyt Buno on jo kasvanut niin, että välillä voi katsella uloskin, mutta silti tuntuu tilanne vain paineistavan poikaa, niin että matkan aikana ei ruoka maistu eikä vettäkään oikein suostuta juomaan... ?
tiistai 2. maaliskuuta 2010
Bunon helmikuun raportti
Hupsista vain kun aika rientää ja perropoika kasvaa. Nyt ollaan jo 7 kk ikäisiä, painoa on kertynyt 13.5 kg ja alkukuusta kennelmamma Tarun korkeusmittaus antoi tulokseksi kokonaiset 40 cm. Joten komea ja potra poika tuo Buno on :)
Ruuan kanssa välillä nirsoillaan, mutta kuri on ollut tiukka - ainakin silloin kun mamma hoitaa asioita, isäntä on kyllä hieman pehmoilevaa sorttia ja tätä piirrettä perropoika käyttää häikäilemättömästi hyväksi - jääkaapin ovi kun naksahtaa, niin sikeässä unessa ei talon toisessa päässä olla, että ei sieltä salamana oltaisi isännän jalan vieressä.
Koulua on tiistai-iltaisin käyty, silloin kun pakkanen on sen sallinnut. Koulussa Buno on kohdannut viehkeän Lempäälässä asuvan ja täsmälleen samanikäisen lagotto-tyttösen Sissin.
Sissin kanssa on käyty kerran yhdessä lenkilläkin. Tosin Sissi oli sen verran tomera tyttö, että Buno joutui loppulenkistä vähän alakynteen, ja miehinen ego sai kolauksen. Pari päivää poika olikin sitten hieman vaisumpi... (mammanpoika? :)).
Muutenkin Bunon tuttavapiiri on varsin narttuvoittoinen, haaremiin kun kuuluvat huskyneito Ronja, labradorinnoutaja Roosa sekä englannin buldoggi Pimu. Pimu tavataan yleensä aamulenkin yhteydessä ja kun Pimukin on vielä pentu saa pari leikkiä hetken aikaa vapaana. Leikki on huvittavaa, kun Buno on ketterä ja vikkelä ja Pimu kankea ja kaksi kertaa painavampi, mutta rugby-pelaajan ottein Pimu välillä torppaa perropojan kinokseen ja molemmilla on hauskaa. Nyt leikkeihin tuli tauko, koska Pimulla on ensimäinen juoksu.
Tämä narttuvoittoisuuden tasapainottamiseksi pyrimme käymään aina kun vain on mahdollista Pirkanmaan Vesikoirien tapaamisessa, jotta tulisi vähän aikuisten urosten mallia meidän perropojalle.
Viime lauantaina kävimme Hämeenlinnassa näyttämässä Mocca-äidille kuinka poika on kasvanut - kylläpä äiti näyttikin pieneltä ja sirpakalta. Mocca komensi poikaa äidin oikeudella ja Monakin muistutti kuka Hämeenlinnassa on ensimäinen. Buno laittoi tytöt juoksemaan kovassa pakkasessa takapihalla ja hauskaa näytti kaikilla olevan. Valitettavasti Bunosta ja Moccasta ei yhteistä äiti-poika-potrettia yrityksistä huolimatta saatu. Kun Veeti tuli kotiin, Bunon oli ihan pakko seurata perässä joka paikkaan, vaikka vähän pelottikin! Rasittavan päivän jälkeen otiin päästyään Buno sitten nukkuinkin kuin tukki.
Ruuan kanssa välillä nirsoillaan, mutta kuri on ollut tiukka - ainakin silloin kun mamma hoitaa asioita, isäntä on kyllä hieman pehmoilevaa sorttia ja tätä piirrettä perropoika käyttää häikäilemättömästi hyväksi - jääkaapin ovi kun naksahtaa, niin sikeässä unessa ei talon toisessa päässä olla, että ei sieltä salamana oltaisi isännän jalan vieressä.
Koulua on tiistai-iltaisin käyty, silloin kun pakkanen on sen sallinnut. Koulussa Buno on kohdannut viehkeän Lempäälässä asuvan ja täsmälleen samanikäisen lagotto-tyttösen Sissin.
Sissin kanssa on käyty kerran yhdessä lenkilläkin. Tosin Sissi oli sen verran tomera tyttö, että Buno joutui loppulenkistä vähän alakynteen, ja miehinen ego sai kolauksen. Pari päivää poika olikin sitten hieman vaisumpi... (mammanpoika? :)).
Muutenkin Bunon tuttavapiiri on varsin narttuvoittoinen, haaremiin kun kuuluvat huskyneito Ronja, labradorinnoutaja Roosa sekä englannin buldoggi Pimu. Pimu tavataan yleensä aamulenkin yhteydessä ja kun Pimukin on vielä pentu saa pari leikkiä hetken aikaa vapaana. Leikki on huvittavaa, kun Buno on ketterä ja vikkelä ja Pimu kankea ja kaksi kertaa painavampi, mutta rugby-pelaajan ottein Pimu välillä torppaa perropojan kinokseen ja molemmilla on hauskaa. Nyt leikkeihin tuli tauko, koska Pimulla on ensimäinen juoksu.
Tämä narttuvoittoisuuden tasapainottamiseksi pyrimme käymään aina kun vain on mahdollista Pirkanmaan Vesikoirien tapaamisessa, jotta tulisi vähän aikuisten urosten mallia meidän perropojalle.
Viime lauantaina kävimme Hämeenlinnassa näyttämässä Mocca-äidille kuinka poika on kasvanut - kylläpä äiti näyttikin pieneltä ja sirpakalta. Mocca komensi poikaa äidin oikeudella ja Monakin muistutti kuka Hämeenlinnassa on ensimäinen. Buno laittoi tytöt juoksemaan kovassa pakkasessa takapihalla ja hauskaa näytti kaikilla olevan. Valitettavasti Bunosta ja Moccasta ei yhteistä äiti-poika-potrettia yrityksistä huolimatta saatu. Kun Veeti tuli kotiin, Bunon oli ihan pakko seurata perässä joka paikkaan, vaikka vähän pelottikin! Rasittavan päivän jälkeen otiin päästyään Buno sitten nukkuinkin kuin tukki.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
