Mihin lie vierähtänyt koko huhtikuu, kun nyt ollaan jo toukokuun puolivälissä- krookukset kukkivat ja linnut laulavat ja tulppaanit ja narsissit kukkivat, hiirenkorvat koivuissa jne.; Bunon mielestä mikään ei ole parempaa, kuin pihalla oleskelu ja pallon perässä kirmailu ja tietysti mamman "auttaminen" puutarhanhoidossa. Leikattuja oksia ja risuja on niin mukava kuljetella pitkin pihaa ja pudotella mihin saattuu... Lisäliikuntaa mammalle :) Ja kitkemistä on seurattava aivan kirsu mullassa, miltä mahtaa tuo voikukan juuri oikein tuoksua... ja koska mamma kaivaa maata, niin kyllä minäkin vaikken oikein tiedä miksi. Sitten on kirsu ja partakarvat ja tassut mullassa ja mamma ei oikein iloitse.....
Kottikärryt olivat aluksi vähän pelottavat, mutta ovat pikkuhiljaa tulleet tutuiksi ja mammaa on seurattavat ehdottomasti, kun hän vie risuja polttopaikalle. Jos pallo joutuu kottikärryn alle, varmuuden vuoksi on parasta hieman arastellen lähetyä ja sitten poimia pallo kurotellen pylly pystyssä töpö heiluen.
Vappua tämä lauma vietti perinteisesti, vähän serpenttiiniä ja ilmapalloja taloon ja hyvää ruokaa ja juomaa. Lotta esitteli Bunolle serpentiinit ja ilmapallot ja sepä vasta oli hauskaa... Eka ilmapallo tietysti pamahti heti, toiseen Buno jo osasi suhtautua hieman varoen, mutta kyllähän sekin sitten tassulla sohaisten meni rikki - Tämän jälkeen ovat ilmapallot saaneet olla rauhassa...... Oppivainen poika:D
Lenkit tehtiin isännän seurassa, kun mamma juuttui keittiöön ruokia valmistelemaan. Aattoiltana tytöillä on jo omat menot ja meille tuli ystäviä kylään - syötiin ja seurusteltiin. Tuoksuja oli monenlaisia ja kirsu ei millään meinanut pysyä vaakatasossa.. Vappuaaton kunniaksi Bunokin sai hirven vasan luun, joka hävisi alta aika ykskön voimakkaan narskutuksen kera. Sitten koirapojalle tulikin jo uni ja se kömpi omaan "yksiöönsä", mamman sängyn alle. Parin tunnin unten jälkeen Buno ilmestyi unisin silmin katsomaan, että miksi me ei jo tulla nukkumaan....
Vapunpäivän lenkki suuntautui Lempäälän keskustaan päin ( mamma ei ollut halukas siivoamaan turkista puolta metsää.... ) ja sattuipa mukavasti, kun ystävät Husky-neiti Ronja ja Labradorinnoutaja rouva Roosa olivat myös matkalla kylälle. Siinä sitten kolmen koiran ja ihmisen joukkio liikkui rivakasti välillä remmit sikin sokin, mutta kaikilla oli kovasti mukavaa. Todettiin, että yhteislenkit voivat jatkossakin olla mukavia. Kesäksi varmaan blogi hiljenee entisestään, koska puhaa ja liikettä riittää Lempäälän ja Jaalan välillä tapahtuu entistä tiheämmin. Tosin isännän läppäri ja mokkula siirtyvät mökille mukaan, joten on mahdollista ehkä laittaa lyhyitä kesäkuulumisiakin. Mamma tässä toivoo, että aika kuluisi nopeasti ja päästäisiin karvoista eroon, koiraparkaa joutuu rääkkäämään takun poistolla joka päivä, mutta onhan täma poika aika komea turkissaan...
