Talvimietelmiä

Miten lie se tämä blogin kirjoittelu ei tahdo millään luonnistua, sitä siirtää ja siirtää, vaikka koirapojasta toki kerrottaavaa olisi.....

Buno aloitti uudenvuoden parturoinnilla, Hannalle suurkiitokset urakasta:) Buno tosin käyttäytyi vallan rauhallisesti ja antoi Hannan hoitaa homman, vaikka Hanna olikin uusi tuttavuus. Aluskarvaa oli kertynyt niin, että piti talvipakkasesta huolimatta vetää ihan nahkaa pitkin ja karvat lähtivät laattoina kuten lampaalta konsanaan. Mielessä kävi, että taidan mennä serkun luo seuraavan kerran, kun siellä lampaita keritään!!

Uusi vuosi oli Bunolle koettelmus, vaikka olin yrittänyt sitä kouluttaa ilotulituksen roiskeeseen CDn avulla ja viime vuonna se toimi - liekö syynä ollut sitten karvojen leikkaamisen aiheuttama stressi pohjalla, ja kun vietimme uutta vuotta ystävien luona emmekä kotona.

Pakkasen takia vielä kaiken muun lisäksi tuli loimen päälle laitto, jota sitäkin oli kyllä harjoiteltu namien ja kehujen kera, mutta meidän pojan egolle se oli kyllä liikaa. Koirapoika seisoi selkä köyryssä ja uikutti ja ulkona ei meinannut asioiden toimittamisesta tulla mitään. Piti ihan konkreettisesti näyttää, että kyllä se koipi nousee, vaikka loimen liepeet siinä lonkilla onkin :) Seurauksena oli, että kun piti ulos lähteä, koira piiloutui sängyn alle, ja sieltä sitä sitten ensin houkuteltiin ja lopulta haettiin väkisin, kun lenkille lähdettiin. Isännällä, joka meillä muutenkin pehmoilee, petti hermo, ja riisui loimen pois aamulenkillä, meikäläinen taas väkisten piti sitä ja sanoin, ettei uikuttelut auta, ja kyllä loppujen lopuksi liikkeelle päästiin ja asiat toimitettiin ennenkuin sisälle tultiin.

Mutta sitten ei minun kanssa lenkille haluttu lähteäkään, vaikkei pakkasten takia enää lointakaan tarvittu. Pari viikkoa siinä meni, ennenkuin päästiin normaaliin päiväjärjestykseen ja unohdettiin nämä ns. koettelemukset. Karvakin taas kasvoi kohinalla, joten loimen käyttö on rajattu yli -15 asteen pakkasiin. Toivottavasti kovia pakkasia ei enää tulisi, mutta onhan se helmikuu tilastollisest kylmin kuukausi Suomessa. Katsotaan kuinka meidän käy.

Muuten Buno nauttii lenkkeilystä vaikka umpilumessa, tosin nyt kun sitä on tullut yli säkäkorkeuden, jossain vaiheessa hakeutuu takaisin polulle, kun eteneminen jänisloikilla rupeaa väsyttämään. Kepit löytyvät hyvin lumihangestakin, joten niitä heitellään metsälenkillä silloin tällöin.

Agilityharjoitukset jatkuivat uudelta vuodelta - koira varmaankin nauttisi, mutta minä en- olen aivan liian hidas ja kömpelö tuollaiselle sähikäiselle kuin Buno on. Se turhautuu ja haukkuu raivoisasti ja näykkii käsiin ja treeniliivin helmohin. Neuvoja olen Facebookin kautta saanut- kiitos vain kaikille. Yritetään ottaa joitain konsteja kokeiluun jos niistä olisi apua. Lisäksi aloitimme TOKO-harjoitukset ja meillä riittää kontaktin ylläpidossa varmasti haastetta, ehkäpä siitä olisi apua tuonne agilityradallekin.

Koira on kotona ja lenkeillä hallittavissa ja minusta kontaktikin toimii, mutta kun pääsemme agilityhalliin se riemastuu niin, ettei meinaa housuissan pysyä, ei kuule,eikä näe, eikä tottele mitään - ehkäpä se aavistaa,että olen siellä heikoilla;) Voi olla, että pidän taukoa agilityssa, ja harjoittelemme tokossa toisten koirien ohittamista, kontaktin ylläpitoa ja seuraamista ja kun Buno vähän vanhenee ja tasaantuu, niin katsotaan sitten uudelleen tuota agilitya.

Monenlaista sitä sattuu ja tapahtuu, tässä koiranomistajan elämässä, kun harjoitellaan tätä yhteiseloa, mutta mielenkiintoista on ollut seurata koiran kehitystä pienestä karvapallosta, nuoreksi innokkaaksi koirapojaksi, joka on valoittanut oman lauman lisäksi kaikkien ystävien, kylänmiesten ja -naisten
sydämet. Ja kasvatus- ja koulutushan jatkuvat läpi elämän, niin meillä ihmisillä kuin koirapojillakin.