Ensimmäinen Match Show koettu

Tänään maaliskuun 13. päivänä olimme Bunon kanssa ihka ensimäistä kertaa - kerta oli eka meille mollemmille Match Showssa. Kaunis aurinkoinen sää suosi Sastamalan Häijäässä ollutta Häijään Haukut ry:n tapahtumaa, ja osanottajia oli runsaasti. Kaikenkarvaista ja kokoista nelijalkaista haukkujaa purkautui autoista Häijään kauppakeskuksen pihaan ja siinä riitti Bunolle, mammalle ja isännälle ihmettelmistä
kerrakseen.

Alku meni loistokkaasti ja saimme ihanan punaisella nauhalla varustetun purutikun ja kuinkas ollakkaan Buno oli niin innoissaan, että söi sen rustteineen kaikkineen ennenkuin mamma ehti estää:) Lausunto oli , että esittäminen, käsiteltävyys ja kokonaisuus hyvä. Parantamisen varaa siis erinomaiseen on. Finaalissa emme sitten pärjännetkään, mutta syy oli varmasti enemmän mamman kuin Bunon, koska en huomannut edes arvostelun alkaneen ja annoin Bunon rauhassa istuskella kehässä :(

No kuten sanottu, eka kerta, ensi kerralla täytyy sitten olla paremmin hereillä..

Mökillä 24.-28.2.2010

Vietimme taas kolmestaan (Buno, Ilkka ja minä) muutaman päivän mökillä - Suomen lumisimmassa kaupungissa! Ja kyllä sitä lunta Bunon suureksi riemuksi riittikin.
Pojan turkki tosin on siinä vaiheessa, että lumikikkaroiden irroittaminen on helpointa haalealla vedellä. Sittähän ei Buno oikein pidä, mutta alistui sitten "käsittelyyn" kun huomasi, ettei tässä muu auta.



Neljään päivään mahtui paljon asioita, Buno oli päivähoidossa Kuusankoskella Hellun luona, kun isäntä ja emäntä kävivät Haminassa laskemassa mummin uurnan. Poika oli käyttäytynyt hienosti, ja tehnyt Hellun kanssa pitkän lenkin. He kävivät torilla ja siellä riitti ihmisiä ihan ihmeteltäväksi asti. Lenkin jälkeen olikin sitten uni maistanut pojalle.

Lauantaina meillä oli tupa täynnä vieraita ja kaikkein ihmeellisintä oli Bunon mielestä 5 kk vanha Jasper-vauva ja isoveli eskarilainen Juhani. Juhanin kanssa Buno leikki hienosti ja Juhanista oli niin mukavaa, kun koira seurasi ja meni maahan ja istui ja antoi tassua. Buno oikein briljeerasi kaikella oppimallaan ja pikkupojalle oli uusi kokemus, kun koira teki mitä hän pyysi.

Jäällä oli aivan mahtavaa kirmailla sinne tänne eikä se yhtään haitannut, että välillä upotti niin, että korvat vain heilahtivat kun koira loikki.



Harjoittelimme myös kepin tuomista ja sekin rupesi jo sujumaan oikein mallikkaasti. Välillä kepit vaan tahtoivat hävitä 80 cm hankeen eikä Buno oikein vallien yli tykännyt niitä etsiä. Onneksi mökillä ei kepukat lopu!




Isännän tehdessä polkuja, pojan oli aivan pakko toimia työnjohtajana ja osallistua tähän tärkeään toimeen.



Eipä siis ihme, että lepoakin välillä tavitaan ja Bunolla on mökillä mukava ikioma paikka.



Mökillä on niin ihanaa, kun koira saa juosta vapaana mielin määrin, välillä oli suorastaan vaikea saada poikaa pihalta sisään, kun se oli niin mukavaa.

Pitemiillä matkoilla autoilu on edelleen stressaava emmekä ole oiken keksineet onko syynä lievä pahoinvointi vai mikä. Turvavyöt sallivat liikkumisen takapenkillä ja nyt Buno on jo kasvanut niin, että välillä voi katsella uloskin, mutta silti tuntuu tilanne vain paineistavan poikaa, niin että matkan aikana ei ruoka maistu eikä vettäkään oikein suostuta juomaan... ?

Bunon helmikuun raportti

Hupsista vain kun aika rientää ja perropoika kasvaa. Nyt ollaan jo 7 kk ikäisiä, painoa on kertynyt 13.5 kg ja alkukuusta kennelmamma Tarun korkeusmittaus antoi tulokseksi kokonaiset 40 cm. Joten komea ja potra poika tuo Buno on :)


Ruuan kanssa välillä nirsoillaan, mutta kuri on ollut tiukka - ainakin silloin kun mamma hoitaa asioita, isäntä on kyllä hieman pehmoilevaa sorttia ja tätä piirrettä perropoika käyttää häikäilemättömästi hyväksi - jääkaapin ovi kun naksahtaa, niin sikeässä unessa ei talon toisessa päässä olla, että ei sieltä salamana oltaisi isännän jalan vieressä.


Koulua on tiistai-iltaisin käyty, silloin kun pakkanen on sen sallinnut. Koulussa Buno on kohdannut viehkeän Lempäälässä asuvan ja täsmälleen samanikäisen lagotto-tyttösen Sissin. 

Sissin kanssa on käyty kerran yhdessä lenkilläkin. Tosin Sissi oli sen verran tomera tyttö, että Buno joutui loppulenkistä vähän alakynteen, ja miehinen ego sai kolauksen. Pari päivää poika olikin sitten hieman vaisumpi... (mammanpoika? :)). 

 
Muutenkin Bunon tuttavapiiri on varsin narttuvoittoinen, haaremiin kun kuuluvat huskyneito Ronja, labradorinnoutaja Roosa sekä englannin buldoggi Pimu. Pimu tavataan yleensä aamulenkin yhteydessä ja kun Pimukin on vielä pentu saa pari leikkiä hetken aikaa vapaana. Leikki on huvittavaa, kun Buno on ketterä ja vikkelä ja Pimu kankea ja kaksi kertaa painavampi, mutta rugby-pelaajan ottein Pimu välillä torppaa perropojan kinokseen ja molemmilla on hauskaa. Nyt leikkeihin tuli tauko, koska Pimulla on ensimäinen juoksu.


Tämä narttuvoittoisuuden tasapainottamiseksi pyrimme käymään aina kun vain on mahdollista Pirkanmaan Vesikoirien tapaamisessa, jotta tulisi vähän aikuisten urosten mallia meidän perropojalle.


Viime lauantaina kävimme Hämeenlinnassa näyttämässä Mocca-äidille kuinka poika on kasvanut - kylläpä äiti näyttikin pieneltä ja sirpakalta. Mocca komensi poikaa äidin oikeudella ja Monakin muistutti kuka Hämeenlinnassa on ensimäinen.  Buno laittoi tytöt juoksemaan kovassa pakkasessa takapihalla ja hauskaa näytti kaikilla olevan. Valitettavasti Bunosta ja Moccasta ei yhteistä äiti-poika-potrettia yrityksistä huolimatta saatu. Kun Veeti tuli kotiin,  Bunon oli ihan pakko seurata perässä joka paikkaan, vaikka vähän pelottikin! Rasittavan päivän jälkeen otiin päästyään Buno sitten nukkuinkin kuin tukki.