Buno reissumies ynnä muuta

Huhtikuusta tuli Bunolle varsinainen "matkustus"kuukausi. Ensin mökille pääsiäisenviettoon, sieltä kotiin ja seuraavana päivänä Ruovedelle näyttelyyn ja kotiin ja sitten heti tiistaina Espooseen, jossa viihdytettiin pari päivää vaaria, joka kotiutui keskiviikkona Kaunialasta kuntoutuksesta kotiin. Ja sunnuntaina on vielä matka Kankaanpäähän ystäviä tapaamaan.

Matka taittuu hyvin häkissä, vaikka välillä se kyllä on Bunosta tosi tylsää. Silloin noustaan istumaan ja katsellaan maisemia vähän aikaa ja sitten taas teatraalisesti huoaten kiepille häkin pohjalle. Välillä saa pohjalla oleva kirahvipeitto taas kyytiä. Onneksi Buno ei häkissä ollessaan hauku toisia koiria, ainakaan toistaiseksi:)

Koirapojan kirsu on ollut koetuksella, kun uusia hajuja oli niin kamalasti, liikennettä ja ihmisiä oli lenkin varella Espoossa ihan eri tavalla kuin kotona Lempäälässä. Jostain syystä hihnakävely sujui tosi mallikkaasti, olisikohan syynä ollut pieni pelko pepussa?? Ohitukset ihmisten kohdalla menevät yleisesti tosi hyvin, mutta toiset koirat ajoittain vielä herättävät kiinnostusta ja siinä ei auta edes mamman lihapullat ja naksutukset huomion kääntämiseksi. Ei tahdo onnistua edes silloin, kun lihapulla on kirsun edessä ennekuin edes on huomattu vastaantulevaa nelijalkaista. Kun haju tulee nenään, silloin ei pää käänny mihinkään muuhun suuntaan kuin vastaantulevaan koiraan. Kyllä me ohi kuitenkin mennään, mutta ohitukset eivät todellakaan aina ole aivan tyylipuhtaita. Buno on varsin vahva nuorimies, joten maamman on taiteiltava, että saa ohituksen suoritettua kunnialla.. Mutta ehkäpä ei ihan vielä tarvitse kummankaan meistä olle täysinoppineita - voittopuolisesti pärjäämme ihan hyvin.

Jalan nosto opittiin n. 7 kk iässä ja nyt sitä sitten välillä nostetaan niin korkealle, että meinaa tasapaino pettää, varsinkin kun yrittää nostaa vasten jättikokoista lumikökköä. Kyykkypissa on kuitenkin kovassa kiiressä edelleen oiva ratkaisu.

Palloleikit ovat Bunon mielestä se kaikkein paras juttu, niitä pitäisi harrastaa ihan koko ajan. Kaikkein paras pallo on pääsiäiskuvissa näkyvä keltainen, lässähtänyt pallo, se kun pitää tyhjentyessä mukavaa ääntä ja sen saa hyvin hamapaiden väliin sopivasti.

Tänään oltiin pihalla puutarhahommissa ja auton renkaiden vaihdossa. Sehän oli tietysti ihan mahtavaa, kun sai pari, kolme tuntia loikkia ympäri pihaa, välillä pallon perässä, välillä ihan vaan elämisen riemusta:D Saapas nähdä miten pitkä iltalenkki tehdään tänään.....

Tarinaa Ruoveden näyttelystä 5.4.2010

Bunon matka kohti ensimmäistä virallisempaa näyttelyä alkoi toisena pääsiäispäivänä Lempäälästä kohti Ruovettä. Kasvattajamamma Taru tuli aamulla Kaarinasta ja niin huristimme yhdessä kotilauman ja Tarun kanssa Jäminkipohjaan. Koirapojan matka sujui sujuvasti omassa häkissä, auton takakontissa. Turvallista oli matkustaa, kun kuunteli Tarun ja mamman jutustelua takapenkillä:)


Perillä, parkkipaikalta kisapaikalle koirapoika pääsikin sitten mönkijän kyytiin Tarun kanssa . Voi sitä kavereiden paljoutta ja ihmisten vilinää, eihän siinä koirapoika meinannut pöksyissään pysyä, kun kaikkia olisi ehdottomasti pitänyt tervehtiä, muutama haukahduskin piti päästää ja ilmoittaa kaikille, että täältä tullaan!!

Kisapaikka takistettiin ja pihalla tehtiin muutama harjoitus ja sitten ajeltiin Ruoveden keskustaan ja koirapoika pääsi rauhoittumaan hetkeksi. Lauama joi kahvit ja söi eväsvoileipiä, kisaajalle ei tarjoiltu mitään....

Kisapaikalle palatessa saatiin tietää, että arvostelu on noin tunnin myöhässä :( No, eipä siinä auttanut muuta kuin odotella omaa vuoroa. Buno suoriutui tästä koettelemuksesta paremmin kuin hyvin, pysyi rauhallisena, ja lepäili mamman jaloissa, vaikka ohi kulki ihmisiä, erilaisia koiria ja vieressä häkissä urahteli lajitoveri. Ulkona pistäydyttiin välillä ja taas tehtiin pieni harjoitus.

Espanjanvesikoirien pentuluokassa ei ollut kuin kaksi osallistujaa, onneksi Buno pääsi ekana kehään Tarun osaavissa käsissä. Kuvan voi katsoa http://perroploki.vuodatus.net/blog/archive?&y=2010&m=04. Tulokseksi tuli punainen rusetti ja kaikinpuolin mallikas arvostelu, ulkomuotoa ja luontevaa käytöstä kehuttiin:D. Jatkoja ei seurannut, ilmeisesti siksi, kun aika oli tiukilla ja pentujakin vain nämä kaksi. Bunosta Längelmäeltä kotoisin oleva tyttö oli aika mielenkiintoinen, kovasti piti haistella, kun kisa oli ohi:)

Kotimatka sujuikin sitten leppoisissa merkeissä, väsyneen kisaajaan uinaillessa häkissään. Tästä se positiivisesti sujunut näyttelyura voi sitten jatkua toukokuussa......

Bunon. 1. pääsiäinen

Aika kuluu ja blogin pitäminen tuntuu jäävän arkitohinan jalkoihin. No, ehkäpä tämä erilaisten tapahtumien kirjaaminenkin kertoo perropojan kasvusta ja kehittymisestä jotakin. Buno pääsi viettämään ensimäistä pääsiäistään mökille Jaalaan isännän ja mamman kanssa. Voi sitä riemun määrää, kun perroliini loikkasi autosta töpöhäntä vipattaen ja kirsu maata viistäen ympäri pihaa. Muistikohan tuo, että tämä on se paikka jossa ollaan paljon ulkona ja paljon vapaana? :) Alkuun oli mukava kirmata aamuisin pitkin hankia ja kuunnella tali- ja sinitiaisten laulua ja tikan koputusta läheisessä kelossa. Ja voi sitä metsämyyrien ja hiirien hajujen määrää, jota sieltä hangen alta piti kaivaa niin, että lumi pöllysi ja sitten taas toiseen paikkaan iloisesti loikkien. Viikonloppua kohti sitten vesisade teki tehtävänsä ja lumen määrä laski, mutta Bunon tahtia se ei tuntunut haittaavaan kun lunta oli vielä sateesta huolimatta perropoikaa kainaloihin asti. Poika loikki metsässä kuin pääsiäispupu konsanaan. Kaikkein hauskinta oli kuitenkin isännän ja mamman kanssa jäällä kirmaaminen ja pallon perässä juokseminen, syöksyminen ja hurja, melkeinpä epätoivoinen jarruttaminen. Tämän ansiosta  kynsiä ei ainakaan hetkeen tarvitse leikata... Tässäpä muutama otos teitä lukijoita viihdyttämään:

Viiiuuuuuuh!!! Tonne jonnekin se pallo meni...

Missähän  se pallo nyt oikein luuraa?!

Löytyipäs!!! 

Katso äiti mä löysin sen!!!

Tulkaa jo niin päästään taas leikkimään!

Silloin kun lauma ei ollut jäällä, Bunon piti kuitenkin tarkasti vartioida, mitä siellä tapahtuu, vaikka liikennettä eli muita mökkiläisiä siellä näkyi tosi vähän. Kai se sulava jää kuului koiran tarkkoihin korviin jonkinlaisena äänenä:

 Tässä viime aikoina turkin kasvaessa ja lenkeillä kastuessa, on mammakin joutunut perehtymään takkujen auki repimiseen. Eihän Buno siitä erityisemmin pidä, mutta on kuitenkin lopulta antautunut herrasmiesmäisesti mamman "kuritettavaksi":

 Pääisäinen päättyi toisena pääsiäsipäivänä Ruoveden ryhmänäyttelyyn, jossa Taru-kasvattajamamma ansiokkaasti esitteli Bunon tuomareille, mutta sehän onkin sitten ihan kokonaan oma juttunsa :D