Automatka sujui sopivia taukoja pitäen Ilkka-isännän ja Lotan seurassa. Ruoka ei matkalla oikein kuulemma maistunut ja muutenkin poika poloinen tuntui streessaavan tilannetta - uusi piirre. Ehkäpä meidän täytyy autoilla enemmän lyhyempiä matkoja, jotta saamme tämän asian kuntoon. Jospa vaikka menisimme helmikuun aikana Mocca-mammaa tapaamaan Hämeenlinnaan ja Kennelmamma Tarua Kaarinaan..:)
No, stressiä varmasti helpotti sitten ihana vapaana juokseminen koko viikon :D
Kelohonkamökissä riitti tutkittavaa ja haisteltavaa. Mökissä oli myös kahdeksan eri ikäistä ihmistä, joista osa oli ennestään tuttuja ja yksi ihan uusi ja tuntematonkin. Silti pikkuinen perropoika pärjäsi hienosti alun epäluuloisuuden jälkeen. Lisäksi mökissä oli uutena asiana portaat, kotona kun asutaan yhdessä kerroksessa, mutta tämänkin asian poika selvitti rohkeasti lauman kannustamana.
Oma lelukassi oli, tottakai, mukana ja perropoika sai varmasti rapsutuksia ja leikityksiä aivan yli oman tarpeen, kun leikittäjiä riitti Lotasta Jaakkoon ja Lilliin:)
Lenkitykset hoidettiin ihan kotiaikataulujen mukaisesti, joten pojan rutiinit pysyivät juhlaviikosta huolimatta ennallaan poikkeuksena tietenkin Kuusamon upeat, talvisiset maisemat. Buno pääsi mukaan talvikalastukseenkin ja kuulema jäällä jyrsi antaumuksella jäätynyttä ahvenen pyrstöä, joten vesikoira on elementissään myös talvella!
Jätimme haikeat jäähyväiset Oivangin Lomakartanon ihanalle isäntäväelle 16.1. ja rasittava kotimatka arkeen alkoi. Matka sujui samoissa merkeissä kun Kuusamoon saapuminenkin mutta stressaavasta matkasta huolimatta Bunolla oli varsin elämyksiä täynnä oleva viikko.
2 kommenttia:
Tervetuloa <3
Tervetuloa myös <3
Lähetä kommentti