perjantai 1. tammikuuta 2010

Perropojan ensimäinen joulu ja uusi vuosi

Bunon juhlakausi on ollut täynnä kaikkea uutta ja innostavaa, kiinnostavaa niin nenälle kuin koko koirallekin.


Ennen joulua taloon ilmestyivät jouluvieraat Laura-mummi ja vaari keppinsä kanssa, molemmat tuttuja toki jo syksystä, mutta eihän koirapojan muisti niin pitkälle yllä, joten tutustuminen aloitettiin alusta. Vaari keppinsä kanssa oli hieman pelottavampi kuin koirien kanssa enemmän eläessään touhunnut Laura-mummi:-). Varovaisen alun jälkeen, molemmista on tullut ystäviä, jotka rapsuttavat mielellään ja sohvalle viereen tullaan jo rohkeasti oma-alotteisesti.


Jouluviiikon siivoukset ja leivonnaisten tuoksu ja mamman touhuilu sinne ja tänne varmaan vähän stressasivat, kun ei millään olisi malttanut ottaa päivätorkkuja entiseen tapaan. No, toki onhan perropoika jo yli viisi kuukautta vanha niin ehkäpä niitä pentutorkkuja ei enää tässä iässä muutenkaan harrasteta entiseen malliin.


Joulunalun lenkeillä Bunokin löysi mukavia, pieniä kuusia...





Mökiltä tuotu joulukuusi kannettiin sisään vasta aattona, ja se ei ole Bunoa mitenkään kiinnostanut, ainoastaan kuusen alla oleva vesi on parempaa kuin omassa kupissa :D


Joulun monet tuoksut ovat perropojan nenälle ollut ihmetyksen aihe, pipareita on muutama maisteltu, mutta kaiken ylitse menee tietysti kinkun haju. Kun kinkun ottaa esille, perropoika vahtii.....





Jouluaatto oli tietty riemukas, ihanat rapisevat paperit ja kaikki ihanat narut ja nyörit. Oman lahjan aukaisuun ei Bunolla montaa minuuttia kulunut, onhan pojalla uudet, komeat, valkeat hampaat, joita kelpaa käytellä.












Buno on pitänyt huolen siitä, että mamman joulunautinnot eivät liiemmälti kerry vyötärölle, päivittäinen metsälenkki pitää huolen siitä. Ah, tuota ihanaa uutta lunta, siinä on mukava telmiä ja haistella.












Uusi vuosi sujui hienosti, olimme valmistatutuneet siihen kuuntelemalla viikon verran Sounds Scarry CDtä, jolla oli ilotulitusta. Buno ei juurikaan reagoinut levyn ääniin ja eilinen real life ilotulitus meni pienellä korvien taakse vetämisellä. pisulla pihalla käytiin normaalisti ja iltalenkillä kello yhdeksän aikaan.


Meillä oli ystäviä vieraana ja koira veteli sikeitä pöydän alla, kun söimme ja kahvittelimme. Kello 24 hän jäi Laura-mummin ja Vaarin kanssa sisälle, kun läksimme raketteja laskettelmaan pihalle - Buno oli istunut vuoronperään kummankin vieressä ja lähinnä ollut huolissaan siitä, kun muut olivat ulkona. Kyllä sitä riemua sitten taas riittikin kun tultiin takaisin sisälle, pieni töpöhäntä meinasi ihan nyrjähtää, vaikka ulkona rätisi, ritisi ja paukkui!


Lenkille lähdettiin taas tänään intoa paukkuen, tässä odotellaan mammaa ja kysytään kumpaan suntaan tänään mennään?




3 kommenttia:

Taru kirjoitti...

Ihan tuntuu taas luissa ja ytimissä, ei pakkanen, vaan pienen perropojan ikävä! Pusuja ja halauksia, herkkupeppu, mammanpoika, rokkitukka-Bunolle, jolle elämä näyttää maistuvan makeasti!

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa lukea Bunon kuulumisia! Oikein hyvää vuotta mamman piccuiselle <3

Unknown kirjoitti...

Mocca-mamma siis ^^