Aika kuluu ja blogin pitäminen tuntuu jäävän arkitohinan jalkoihin. No, ehkäpä tämä erilaisten tapahtumien kirjaaminenkin kertoo perropojan kasvusta ja kehittymisestä jotakin. Buno pääsi viettämään ensimäistä pääsiäistään mökille Jaalaan isännän ja mamman kanssa. Voi sitä riemun määrää, kun perroliini loikkasi autosta töpöhäntä vipattaen ja kirsu maata viistäen ympäri pihaa. Muistikohan tuo, että tämä on se paikka jossa ollaan paljon ulkona ja paljon vapaana? :) Alkuun oli mukava kirmata aamuisin pitkin hankia ja kuunnella tali- ja sinitiaisten laulua ja tikan koputusta läheisessä kelossa. Ja voi sitä metsämyyrien ja hiirien hajujen määrää, jota sieltä hangen alta piti kaivaa niin, että lumi pöllysi ja sitten taas toiseen paikkaan iloisesti loikkien. Viikonloppua kohti sitten vesisade teki tehtävänsä ja lumen määrä laski, mutta Bunon tahtia se ei tuntunut haittaavaan kun lunta oli vielä sateesta huolimatta perropoikaa kainaloihin asti. Poika loikki metsässä kuin pääsiäispupu konsanaan. Kaikkein hauskinta oli kuitenkin isännän ja mamman kanssa jäällä kirmaaminen ja pallon perässä juokseminen, syöksyminen ja hurja, melkeinpä epätoivoinen jarruttaminen. Tämän ansiosta kynsiä ei ainakaan hetkeen tarvitse leikata... Tässäpä muutama otos teitä lukijoita viihdyttämään:
Viiiuuuuuuh!!! Tonne jonnekin se pallo meni...
Missähän se pallo nyt oikein luuraa?!
Löytyipäs!!!
Katso äiti mä löysin sen!!!
Tulkaa jo niin päästään taas leikkimään!
Silloin kun lauma ei ollut jäällä, Bunon piti kuitenkin tarkasti vartioida, mitä siellä tapahtuu, vaikka liikennettä eli muita mökkiläisiä siellä näkyi tosi vähän. Kai se sulava jää kuului koiran tarkkoihin korviin jonkinlaisena äänenä:
Tässä viime aikoina turkin kasvaessa ja lenkeillä kastuessa, on mammakin joutunut perehtymään takkujen auki repimiseen. Eihän Buno siitä erityisemmin pidä, mutta on kuitenkin lopulta antautunut herrasmiesmäisesti mamman "kuritettavaksi":
2 kommenttia:
Tarcut Carusolta! Tuo pihalla istuskeleminen on minunkin lempipuuhaani, ja niin ikään saan "kärsiä" takkujen aukaisemisesta, mutta mehän ollaan sen verran kovia poikia, että kestetään se kyllä.
Terkkuja Bunolta Carusolle - näinhän se on, nämä pojat kärsivät miehekkäästi kaikki huoltotoimenpiteet :) Kesä lähenee ja varmaankin tulemme viettämään enemmän aikaa siellä päin maailmaa niin sitten voidaan taas laittaa vellokset leikkimään. Aurinkoista kevättä Carusolle ja kaimalle:)
Lähetä kommentti