Huhtikuusta tuli Bunolle varsinainen "matkustus"kuukausi. Ensin mökille pääsiäisenviettoon, sieltä kotiin ja seuraavana päivänä Ruovedelle näyttelyyn ja kotiin ja sitten heti tiistaina Espooseen, jossa viihdytettiin pari päivää vaaria, joka kotiutui keskiviikkona Kaunialasta kuntoutuksesta kotiin. Ja sunnuntaina on vielä matka Kankaanpäähän ystäviä tapaamaan.
Matka taittuu hyvin häkissä, vaikka välillä se kyllä on Bunosta tosi tylsää. Silloin noustaan istumaan ja katsellaan maisemia vähän aikaa ja sitten taas teatraalisesti huoaten kiepille häkin pohjalle. Välillä saa pohjalla oleva kirahvipeitto taas kyytiä. Onneksi Buno ei häkissä ollessaan hauku toisia koiria, ainakaan toistaiseksi:)
Matka taittuu hyvin häkissä, vaikka välillä se kyllä on Bunosta tosi tylsää. Silloin noustaan istumaan ja katsellaan maisemia vähän aikaa ja sitten taas teatraalisesti huoaten kiepille häkin pohjalle. Välillä saa pohjalla oleva kirahvipeitto taas kyytiä. Onneksi Buno ei häkissä ollessaan hauku toisia koiria, ainakaan toistaiseksi:)
Koirapojan kirsu on ollut koetuksella, kun uusia hajuja oli niin kamalasti, liikennettä ja ihmisiä oli lenkin varella Espoossa ihan eri tavalla kuin kotona Lempäälässä. Jostain syystä hihnakävely sujui tosi mallikkaasti, olisikohan syynä ollut pieni pelko pepussa?? Ohitukset ihmisten kohdalla menevät yleisesti tosi hyvin, mutta toiset koirat ajoittain vielä herättävät kiinnostusta ja siinä ei auta edes mamman lihapullat ja naksutukset huomion kääntämiseksi. Ei tahdo onnistua edes silloin, kun lihapulla on kirsun edessä ennekuin edes on huomattu vastaantulevaa nelijalkaista. Kun haju tulee nenään, silloin ei pää käänny mihinkään muuhun suuntaan kuin vastaantulevaan koiraan. Kyllä me ohi kuitenkin mennään, mutta ohitukset eivät todellakaan aina ole aivan tyylipuhtaita. Buno on varsin vahva nuorimies, joten maamman on taiteiltava, että saa ohituksen suoritettua kunnialla.. Mutta ehkäpä ei ihan vielä tarvitse kummankaan meistä olle täysinoppineita - voittopuolisesti pärjäämme ihan hyvin.
Jalan nosto opittiin n. 7 kk iässä ja nyt sitä sitten välillä nostetaan niin korkealle, että meinaa tasapaino pettää, varsinkin kun yrittää nostaa vasten jättikokoista lumikökköä. Kyykkypissa on kuitenkin kovassa kiiressä edelleen oiva ratkaisu.
Palloleikit ovat Bunon mielestä se kaikkein paras juttu, niitä pitäisi harrastaa ihan koko ajan. Kaikkein paras pallo on pääsiäiskuvissa näkyvä keltainen, lässähtänyt pallo, se kun pitää tyhjentyessä mukavaa ääntä ja sen saa hyvin hamapaiden väliin sopivasti.
Tänään oltiin pihalla puutarhahommissa ja auton renkaiden vaihdossa. Sehän oli tietysti ihan mahtavaa, kun sai pari, kolme tuntia loikkia ympäri pihaa, välillä pallon perässä, välillä ihan vaan elämisen riemusta:D Saapas nähdä miten pitkä iltalenkki tehdään tänään.....
Palloleikit ovat Bunon mielestä se kaikkein paras juttu, niitä pitäisi harrastaa ihan koko ajan. Kaikkein paras pallo on pääsiäiskuvissa näkyvä keltainen, lässähtänyt pallo, se kun pitää tyhjentyessä mukavaa ääntä ja sen saa hyvin hamapaiden väliin sopivasti.
Tänään oltiin pihalla puutarhahommissa ja auton renkaiden vaihdossa. Sehän oli tietysti ihan mahtavaa, kun sai pari, kolme tuntia loikkia ympäri pihaa, välillä pallon perässä, välillä ihan vaan elämisen riemusta:D Saapas nähdä miten pitkä iltalenkki tehdään tänään.....
1 kommentti:
Moi! Mitä kuuluu mammanpojalle? Minkälaisia suunnitelmia teillä on näyttelykäyntien suhteen? Voitais tulla joskus kannustamaan ja ainakin henkiseksi tueksi, jos sopii aikataulut yhteen :).
Lähetä kommentti