PiVesi tapaaminen 3.1.2010

Tänä sunnuntaina pitkästä aikaa päästiin mukaan Pirkanmaan Vesikoirien yhteiseen lenkkiin, joka on aina riemua ja iloa tulvillaan, kun perropojat ja -tytöt kirmaavat vapaana leikkien metsässä. Kyllä sitä lumen pöllyttämistä kelpasi katsella.Pakkanekin laski sopivaksi, joten kylmä ei kipristellyt ihmisiäkään.


Buno hieman näytti arastelevan, edellisestä kerrasta on kulunut pari kuukautta, joten kevään ohjelmaan täytyy näitä tapaamisia ujuttaa säännöllisemmin. Perroneidit Ansku ja Niisku kurmuuttivat Bunopoikaa oikein kunnolla, meinasi poikaparka jäädä painissa alimmaiseksi, mutta Bunskihan onkin mammanpoika:)


Lenkillä Buno omasta tahdostaan pysyi näköpiirissä ja odotteli milloin minkäkin näreen takana, kun mamma tahtoo jäädä viimeiseksi tässä ryhmässä;)Katsotaan miten keväällä pärjätään.


Lenkin jälkeen sitten lepo maistuukin.....

Perropojan ensimäinen joulu ja uusi vuosi

Bunon juhlakausi on ollut täynnä kaikkea uutta ja innostavaa, kiinnostavaa niin nenälle kuin koko koirallekin.


Ennen joulua taloon ilmestyivät jouluvieraat Laura-mummi ja vaari keppinsä kanssa, molemmat tuttuja toki jo syksystä, mutta eihän koirapojan muisti niin pitkälle yllä, joten tutustuminen aloitettiin alusta. Vaari keppinsä kanssa oli hieman pelottavampi kuin koirien kanssa enemmän eläessään touhunnut Laura-mummi:-). Varovaisen alun jälkeen, molemmista on tullut ystäviä, jotka rapsuttavat mielellään ja sohvalle viereen tullaan jo rohkeasti oma-alotteisesti.


Jouluviiikon siivoukset ja leivonnaisten tuoksu ja mamman touhuilu sinne ja tänne varmaan vähän stressasivat, kun ei millään olisi malttanut ottaa päivätorkkuja entiseen tapaan. No, toki onhan perropoika jo yli viisi kuukautta vanha niin ehkäpä niitä pentutorkkuja ei enää tässä iässä muutenkaan harrasteta entiseen malliin.


Joulunalun lenkeillä Bunokin löysi mukavia, pieniä kuusia...





Mökiltä tuotu joulukuusi kannettiin sisään vasta aattona, ja se ei ole Bunoa mitenkään kiinnostanut, ainoastaan kuusen alla oleva vesi on parempaa kuin omassa kupissa :D


Joulun monet tuoksut ovat perropojan nenälle ollut ihmetyksen aihe, pipareita on muutama maisteltu, mutta kaiken ylitse menee tietysti kinkun haju. Kun kinkun ottaa esille, perropoika vahtii.....





Jouluaatto oli tietty riemukas, ihanat rapisevat paperit ja kaikki ihanat narut ja nyörit. Oman lahjan aukaisuun ei Bunolla montaa minuuttia kulunut, onhan pojalla uudet, komeat, valkeat hampaat, joita kelpaa käytellä.












Buno on pitänyt huolen siitä, että mamman joulunautinnot eivät liiemmälti kerry vyötärölle, päivittäinen metsälenkki pitää huolen siitä. Ah, tuota ihanaa uutta lunta, siinä on mukava telmiä ja haistella.












Uusi vuosi sujui hienosti, olimme valmistatutuneet siihen kuuntelemalla viikon verran Sounds Scarry CDtä, jolla oli ilotulitusta. Buno ei juurikaan reagoinut levyn ääniin ja eilinen real life ilotulitus meni pienellä korvien taakse vetämisellä. pisulla pihalla käytiin normaalisti ja iltalenkillä kello yhdeksän aikaan.


Meillä oli ystäviä vieraana ja koira veteli sikeitä pöydän alla, kun söimme ja kahvittelimme. Kello 24 hän jäi Laura-mummin ja Vaarin kanssa sisälle, kun läksimme raketteja laskettelmaan pihalle - Buno oli istunut vuoronperään kummankin vieressä ja lähinnä ollut huolissaan siitä, kun muut olivat ulkona. Kyllä sitä riemua sitten taas riittikin kun tultiin takaisin sisälle, pieni töpöhäntä meinasi ihan nyrjähtää, vaikka ulkona rätisi, ritisi ja paukkui!


Lenkille lähdettiin taas tänään intoa paukkuen, tässä odotellaan mammaa ja kysytään kumpaan suntaan tänään mennään?

Bunon ja Ipe-isän ainutkertainen tapaaminen

Buno tapasi isänsä Ipen ja velipuoli Hermannin lokakuun alussa.  Vaikka Ipe ja Hermanni tuntuivat isoilta pojilta, isä ja poika löysivät toisensa äkkiä ja riemukas kirmailu alkoi hyvässä sovussa alkuhaistelujen jälkeen.  Hermanniveikka ei sen sijaan kirmailuun osallistunut koska Bunon hurja vauhti hirvitti ilmeisesti hieman rauhallisempaa kaveria.  Piti oikein murahdella Bunon vilistessä ohi:)


Isä Ipe jaksoi sairaudestaan huolimatta leikittää pentuaan pitkän tovin, mutta sitten leikki piti lopettaa kun Buno vahingossa raapaisi Ipen silmää ja sai veren vuotamaan. 


Tästä ainoasta tapaamisesta saimme muutaman kuvan, Ipen sairaushan eteni ja Vahvelaiset joutuivat tekemään raskaan päätöksen ja antaa Ipen nukahtaa ikiuneen 30.10.2009

 

 

Ensilumi ja pikku-perro

Tulihan se ensilumi tänne Lempääläänkin ja voi sitä perropojan riemua ja ihmetystä! Tässä muutama kuva pienen pojan leikeistä.

Jippii!!

Naurattaa!

Taitaa vähän pelottaakin tuo Lotan pitämä ääni.

Mutta löytyy täältä jotain jännääkin...

 

Ja mitähän tuolla näkyy...

joku sieltä tulee...wuf!

Buno viikonloppuna mökillä-kamera tietenkin kotona :(

Tosiaan on jäänyt taas tämä päivittäminen vähälle. Sen ehkä selittää kun kirjoittaja käy koulua, tekee kahta työtä ja yrittää samalla löytää aikaa sekä koirupojalle että hevosille kavereista ja poikaystävästä puhumattakaan. Onneksi tuo äitimuori jaksaa tekstejä kirjoittaa ja minä vain lisäilen...ainakin osan aikaa ;) Tässä Anu-äitin kirjoituksia viikonlopulta. Kuvia ei valitettavasti ole kun kamera unohtui kotopuoleen. Ehkä seuraavalla kerralla...

Written by Anu:

Meillä tuntuu tämä blogin kirjoitus olevan pikkuisen hakusessa, tuntuu ettei millään ehdi ihan kaikkea edes kertomaankaan...saati sitten kuvaamaan-sorry!

Nyt vietimme viikonloppua taas mökillä, siis Ilkka, minä ja Buno, ja ensimmäistä kertaa Buno hyppäsi autoon ihan itse, arvasikohan, että vapaa viikonloppu on edessä...

Mökille pääsimme perjantaina vasta pimeän jo saavuttua, mutta eipä se haitannut sitä riemun määrää kun sai vapaana hurjastella, vaikka kaikki vähän pelottikin ;) Anu-emäntä lähti saunasta kastautumaan järveen ja Buno tietysti seuraamaan vauhdilla-kuinkas ollakaan pimeässä rannassa tuli vesi vastaan-masukarvat kastuivat ennen kuin poika kääntyi ympäri ja kirmasi takaisin mökille kuin salama. Toivottavasti vesikoira ei saa traumoja moisesta kylmästä kyydistä...

Yö nukuttiin sikeästi koko konkkaronkka ja vasta aamulla kello 09:00 Buno venytteli itsensä pitkäksi pojaksi ja kävi aamupisulla-uskomaton suoritus! Tosin sisäsiisteys on aika hyvin jo hanskassa, paperit on varmuuden vuoksi kotona Lempäälässäkin vain ulko-oven edessä.

Aamupalan jälkeen sitten mentiin pihalle pihatöihin porukalla, pensaiden ja ruusujen leikkausta ja kesäkukkalaatikoiden tyhjennystä-siinä sai pienet jalat monta retkeä tehdä kun yritti pitää isännän ja emännän väliä juosta ja haukullakin vähän yrittää komentaa niitä tontin laidoilta samaan suuntaan. Innokkaana apulaisena vietiin rantaan monta risua tulevaan juhannuskokkoon ja taisi sieltä muutama risu tulla poiskin :D

Iltapäivällä teimme pienen jäljen pentukoulussa opitulla tavalla ja sepä olikin mukavaa. Bunon nenävärkki teki töitä ja palkka löytyi-tällaista täytyy harjoitella kotonakin.

Naapuri tuli tervehtimään ja tietysti hirvtti ja piti vähän haukahtaakin, mutta naapurin tuoma makupala kelpasi ja hetken ujosteltua samalla sohvalla istuttiin kuin vanhat ystävät konsanaan. Emännän kanssa Buno lähti illalla saattamaan naapuria ja se vasta olikin jännittävää, kun oli ihan pilkkopimeää! Taskulamput ja kuu valaisivat maisemaa ja varjoja oli ihan hirveästi ja lehdet rapisivat ja hajuja oli ihan mahdottomasti, mutta matkasta selvittiin mökin lämpöön ja valoon innosta pomppien, mutta emännän lähellä pysyen.

Sunnuntaiaamuna Buno lähti emännän kanssa pikku lenkille hakemaan kalliolta jäkälää ja puolukanvarpuja Lempäälän syyskoristeisiin. Mukava kirmailu kalliolla keskeytyi kun iso musta korppi lensi raakkuen yli ja ääni sai Bunon pakenemaan emännän jalkojen suojaan. Hetken siinä rauhoituttiin ja matkaa jatkettiin ja ihanaa palleroporonjäkälää ja puolukanvarpuja saatiin koppa täyteen :) Pihalla sitten pitikin jo vähän isotella ja haukkua ja näykkiä emännän nilkkoja, mistä emäntä tietysti murisi musertavasti ;)

Matka kotiin Lempäälään sujui torkutellen takapenkillä, pisutauolla käytiin matkan puolessa välissä ja kotiin saapui taas monta elämystä rikkaampi pikkuinen koirapoika.

Tulevan viikon tapahtumia odotellen....