Teinipojan arkea

Puolivuotias perropoika on pikkuhiljaa oppinut nostamaan jalkaa, tosin kovalla kiirreellä se tuppaa vielä unohtumaan:) Myöskin merkkaustiheys on kasvanut, joskaan ei nyt mitenkään kohtuuttomasti vielä. Myös muutamia isottelun oireita on ollut havaittavissa, tosin komentelut on hoidettu tiukasti ruotuun, mutta täytyyhän sitä välillä katsoa kuka täällä määrää. Olisikohan tämäkin siideripullon maiskuttelu teini-iän metkuja;)







Äänivaranto on myös lisääntynyt, on ininää, murinaa ja erilaisa haukkuja, joita tässä nyt opettelmme tunnistamaan.


Buno on utelias perropoika ja tunkee nenänsä joka paikkaan, on sitten kyseessä ruoka tai mikä tahansa uusi asia. Varsinkin ruoka on kovin kiinostava asia, kun laumalla on vielä paha tapa iltaisin syödä napostella milloin missäkin...


Lotalla on tässä ilmiselvästi jotain hyvää....





Saisinkohan minäkin jos olisin kiltti poika.....





Perropoikamme on osoittautunut hellyydenkipeäksi ja sitä tässä talossa kyllä jaetaan pyytämättäkin....




.




Oma pesäpaikka on vahvistunut makuhuoneesta, mamman sängyn jalkopäästä ja päiväpeiton katveesta. Sinne on helppo pujahtaa torkkuja ottamaan aina silloin, kun lauman vahtimiselta vain ehtii...





Torkkuja voi tietysti ihan hyvin vedellä myös Lotta ystävän polvella..





Pulmapurkkien purku on myös mukavaa, sieltä saattaa löytyä vaikka siankorvaa tai muuta erityisherkkua...




















Näin sitä mennään eteenpäin kevättä kohti ja kohti uusia elämyksiä ja seikkailuita.