Bunon helmikuun raportti

Hupsista vain kun aika rientää ja perropoika kasvaa. Nyt ollaan jo 7 kk ikäisiä, painoa on kertynyt 13.5 kg ja alkukuusta kennelmamma Tarun korkeusmittaus antoi tulokseksi kokonaiset 40 cm. Joten komea ja potra poika tuo Buno on :)


Ruuan kanssa välillä nirsoillaan, mutta kuri on ollut tiukka - ainakin silloin kun mamma hoitaa asioita, isäntä on kyllä hieman pehmoilevaa sorttia ja tätä piirrettä perropoika käyttää häikäilemättömästi hyväksi - jääkaapin ovi kun naksahtaa, niin sikeässä unessa ei talon toisessa päässä olla, että ei sieltä salamana oltaisi isännän jalan vieressä.


Koulua on tiistai-iltaisin käyty, silloin kun pakkanen on sen sallinnut. Koulussa Buno on kohdannut viehkeän Lempäälässä asuvan ja täsmälleen samanikäisen lagotto-tyttösen Sissin. 

Sissin kanssa on käyty kerran yhdessä lenkilläkin. Tosin Sissi oli sen verran tomera tyttö, että Buno joutui loppulenkistä vähän alakynteen, ja miehinen ego sai kolauksen. Pari päivää poika olikin sitten hieman vaisumpi... (mammanpoika? :)). 

 
Muutenkin Bunon tuttavapiiri on varsin narttuvoittoinen, haaremiin kun kuuluvat huskyneito Ronja, labradorinnoutaja Roosa sekä englannin buldoggi Pimu. Pimu tavataan yleensä aamulenkin yhteydessä ja kun Pimukin on vielä pentu saa pari leikkiä hetken aikaa vapaana. Leikki on huvittavaa, kun Buno on ketterä ja vikkelä ja Pimu kankea ja kaksi kertaa painavampi, mutta rugby-pelaajan ottein Pimu välillä torppaa perropojan kinokseen ja molemmilla on hauskaa. Nyt leikkeihin tuli tauko, koska Pimulla on ensimäinen juoksu.


Tämä narttuvoittoisuuden tasapainottamiseksi pyrimme käymään aina kun vain on mahdollista Pirkanmaan Vesikoirien tapaamisessa, jotta tulisi vähän aikuisten urosten mallia meidän perropojalle.


Viime lauantaina kävimme Hämeenlinnassa näyttämässä Mocca-äidille kuinka poika on kasvanut - kylläpä äiti näyttikin pieneltä ja sirpakalta. Mocca komensi poikaa äidin oikeudella ja Monakin muistutti kuka Hämeenlinnassa on ensimäinen.  Buno laittoi tytöt juoksemaan kovassa pakkasessa takapihalla ja hauskaa näytti kaikilla olevan. Valitettavasti Bunosta ja Moccasta ei yhteistä äiti-poika-potrettia yrityksistä huolimatta saatu. Kun Veeti tuli kotiin,  Bunon oli ihan pakko seurata perässä joka paikkaan, vaikka vähän pelottikin! Rasittavan päivän jälkeen otiin päästyään Buno sitten nukkuinkin kuin tukki.