Vietimme taas kolmestaan (Buno, Ilkka ja minä) muutaman päivän mökillä - Suomen lumisimmassa kaupungissa! Ja kyllä sitä lunta Bunon suureksi riemuksi riittikin.
Pojan turkki tosin on siinä vaiheessa, että lumikikkaroiden irroittaminen on helpointa haalealla vedellä. Sittähän ei Buno oikein pidä, mutta alistui sitten "käsittelyyn" kun huomasi, ettei tässä muu auta.
Neljään päivään mahtui paljon asioita, Buno oli päivähoidossa Kuusankoskella Hellun luona, kun isäntä ja emäntä kävivät Haminassa laskemassa mummin uurnan. Poika oli käyttäytynyt hienosti, ja tehnyt Hellun kanssa pitkän lenkin. He kävivät torilla ja siellä riitti ihmisiä ihan ihmeteltäväksi asti. Lenkin jälkeen olikin sitten uni maistanut pojalle.
Lauantaina meillä oli tupa täynnä vieraita ja kaikkein ihmeellisintä oli Bunon mielestä 5 kk vanha Jasper-vauva ja isoveli eskarilainen Juhani. Juhanin kanssa Buno leikki hienosti ja Juhanista oli niin mukavaa, kun koira seurasi ja meni maahan ja istui ja antoi tassua. Buno oikein briljeerasi kaikella oppimallaan ja pikkupojalle oli uusi kokemus, kun koira teki mitä hän pyysi.
Jäällä oli aivan mahtavaa kirmailla sinne tänne eikä se yhtään haitannut, että välillä upotti niin, että korvat vain heilahtivat kun koira loikki.
Harjoittelimme myös kepin tuomista ja sekin rupesi jo sujumaan oikein mallikkaasti. Välillä kepit vaan tahtoivat hävitä 80 cm hankeen eikä Buno oikein vallien yli tykännyt niitä etsiä. Onneksi mökillä ei kepukat lopu!
Isännän tehdessä polkuja, pojan oli aivan pakko toimia työnjohtajana ja osallistua tähän tärkeään toimeen.
Eipä siis ihme, että lepoakin välillä tavitaan ja Bunolla on mökillä mukava ikioma paikka.
Mökillä on niin ihanaa, kun koira saa juosta vapaana mielin määrin, välillä oli suorastaan vaikea saada poikaa pihalta sisään, kun se oli niin mukavaa.
Pitemiillä matkoilla autoilu on edelleen stressaava emmekä ole oiken keksineet onko syynä lievä pahoinvointi vai mikä. Turvavyöt sallivat liikkumisen takapenkillä ja nyt Buno on jo kasvanut niin, että välillä voi katsella uloskin, mutta silti tuntuu tilanne vain paineistavan poikaa, niin että matkan aikana ei ruoka maistu eikä vettäkään oikein suostuta juomaan... ?
1 kommentti:
Hei Bunon perhe! Kivoja uutisia, eikä siitä autoilustakaan kannata liian huolissaan olla. Ruokailu ja vesi kyllä sujuvat sitten perillä :)
Lähetä kommentti