Kaupunkielämää

Viikonloppuna Buno tutustutettiin suuren kaupungin Tampereen keskustaan. Tutustuminen aloitettiin Frenckelin aukiolta, josta matka jatkui Vanhan kirkon ohi Tampereen Teatterille ja siitä yli Hämeensillan. Kulku sujui varsin mallikkaasti vaikka lauantailiikenteessä ihmisiä vilisi ja autoja, busseja, polkupyöriä oli niin ettei pieni pää ehtinyt edes kaikkia huomatakkaan, varsinkin kun emännän vasemassa kädessä tuoksuivat lihapullat. Tiukka katsekontakti ja emännän jatkuva kehu auttoivat hillitsemään suurinta pelkoa.


Sitten päätimme suunnata hieman rauhallisemmalle reitille ja suunnistimme Sorsapuistoon - voi kun siellä oli monta pulua, jotka piti lennättää ilmaan ja sitten katsoa hämmästyneenä, kun ne parvessa lehahtivat taivaalle - ei löytynyt leikkikaveria.  Matka jatkui kohti Tuomiokirkkoa ja matkalla tavattiin monta ystävällistä ihmistä, jotka ohi mennessään kehuivat Bunoa kauniiksi ja kiltiksi pikku koiraksi.  Kyllä siinä emäntäkin vähän röyhisti rintaansa  :)


Rautatiekadulla, joku onneton autoilija tööttäsi ja silloin lennettiin seinän viereen vapisemaan, siinä odoteltiin vähän aika ja Rautatiepuistossa taas lennäteltiin puluparvi ilmaan.  Itsenäisyyskadun tunnelin kova melu ja ihmispaljous olivat sitten liikaa ja emännän piti kantaa poika tunnelin toiseen päähän.


Sitten isäntä jo soittelikin, että asemalla odotellaan - ylpeästi rinta rottingilla sinne suunnistettiin ja askel oli kuin ikänsä keskustassa liikkuneella koiralla.  Kotimatkalla Lempäälään uni maittoi ja vielä seuraavana päivänäkin  kuten kuvasta näkee.

Koirapojan koirakoulu alkoi

Tänään Buno päätyi sitten koulun penkille. Karavaton Buno ja emäntä suunnistivat kulkunsa illalla kohti koiraurheilukeskus Canis Arenaan Tampereen ja Lempäälän rajalle. Pentukoulussa riitti vilskettä ja vipinää monen eri karvakaverin muodossa. Koulussa opeteltiin katsekontaktin ottoa, sivulle ja luoksetuloa sekä istumista. Istumisen opettelu vaikuttaa ainakin tällä erää turhalta, kun Buno tuntuu istuvan muutenkin koko ajan. Sivulle ja luoksetulo tuntuvat myös sujuvan ainakin oikean namin kanssa mutta harjoittelua vaaditaan silti vielä paljon. Koulun lopuksi koiran pennut saivat viettää pienimuotoisen leikkituokion. Painin pyörteisiin lähti muun muassa paimekoirapoika Maurice, jonka tarkempaa rotua ei äiti-parka muistanut omistajilta tarkistaa. Mauricen koosta huolimatta Buno antoi kuitenkin koiralle arvoisensa vastuksen. 
Kotiin tullessa tuntui perropojalla virtaa vielä riittävän ja esiteltyään oppimiaan asioita sekä syötyään Buno tyytyi rauhalliseen leikkiin olohuoneen lattialla. Kohta odottavat makoisat unet niin Bunoa kuin meitä ihmisiäkin, sateen ropistessa mukavasti kattoa vasten.

Lampaita ja muuta mukavaa

Onpas taas ollut niin kiire että täytyy päivittää nyt useita tietoja kerralla!

Viime viikon torstaina eli 8.10.2009 Buno ja Anu hyppäsivät autoon ja suunnistivat Ruovedelle. Tai noh, Bunon tapauksessa ”hyppäys” ei ollut aivan kirjaimellinen vaan pieni suostuttelu oli tarpeen. Vaikka Buno viihtyykin autossa loistavasti on autoon nouseminen asia erikseen.  Ilkka jäi kotipuoleen pitämään taloa pystyssä ja Lotta suunnisti ensin kohti talleja harjoittelemaan ratsastusta ja sitten kouluun lukemaan talousmatematiikkaa.

Matka Ruovedelle yli 200 vuotta vanhaan Ala-Hanhoon  sujui kauniin kirkasta syyspäivää ihaillessa. Perillä Anua ja Bunoa odottivat Anun serkku Riitta sekä Riitan aviomies Antti. Pitkää ja matalaäänistä Anttia Buno tuntui ensin aristelevan mutta totesi hetken haisteltuaan että Anttihan on mukava kaveri etenkin jos hän vielä hirven metsästyskauden alettua voisi toimittaa Bunolle muutaman maistuvan luun. Myös vanha pirtti tuotti pikkuiselle koirapojalle päänvaivaa kaikkine ikivanhoine hajuineen ja esineineen.  Lopulta Buno, Anu ja Riitta lähtivät tutustumaan maaseudun uskomattomiin hajuihin. Ensin vuorossa olivat lampaat, joita Riitalla ja Antilla oli  vielä sillä hetkellä kymmenen. Kymmenestä lampaasta Buno pääsi tervehtimään vain kolmea mutta nekin kolme pieni Buno kohtasi korvat höröllä ja innoissaan, mikä oli positiivinen ja iloinen yllätys.  Lampaiden luota kolmikko suuntasi aivan toisenlaisiin toimiin Natura-metsään etsimään suppilovahveroita. Anun yrityksistä huolimatta Bunosta ei saatu tehtyä sienikoiraa...ei ainakaan vielä ;) Suppilovahvero saaliskin jäi vähäiseksi, mutta siitä huolimatta kaksikko palasi kotiin vasta myöhään illalla.

 Viikonloppu tarjosi myös jännitystä pikkuiselle koirallemme kun Anu perjantaina suuntasi kulkunsa isänsä luo Espooseen. Lotta puolestaan muutti viikonlopuksi jälleen muutaman sadan metrin päähän poikaystävälleen.  Kotiin jäivät siis perheen pojat. Viikonloppu sujui ilman kommelluksia ainakin näin isä- Ilkka väitti ja kun Anu tulla tupsahti kotiin sunnuntai ilta-päivänä oli koirapoika innosta soikeana. Välillä jopa kirjaimellisesti ;)

Tämä viikko on sujunut arkeen totuttelun merkeissä kun Anu aloitti työt taas maanantaina. Keskiviikko-iltana koirapoika emäntineen lähtivät jälleen pentukouluun Sääksjärvelle. Mukaan eksyi myös Ilkka-isäntä. Kotiläksyiksi tulivat jälleen luoksetulon, luopumisen, katsekontaktin ja EI-sanan harjoittaminen. Näillä harjoituksilla on hyvä jatkaa eteenpäin!

Huh, mitä koiran elämää!

Tämän blogin aloittaminen ei ollutkaan ihan niin helppo juttu kun kuvittelin, mutta ei kai auta muuta kuin aloittaa alusta...tai ainakin melkein :) Pikkuinen Buno saapui uuteen kotiinsa Lempäälään Kaarinasta Nadador-kennelistä 15.9.2009. Kennelnimenäni toimii Nadador Cortado. Hakemassa pientä pörröistä mammanpoikaa olivat Anu-emäntä, Ilkka-isäntä ja Lotta, ihmislauman versio isosiskosta. Toinen ihmisisosisko Lilli odotteli kotona kärsimättömänä. Lähtötunnelmat olivat molemmin puolin kameraa haikeat vaikka kuvassa sekä Buno että Anu näyttävät innokkailta lähtemään kohti uutta ja ihmeellistä kotia.   

Elämä kotona käynnistyikin hurjan leikin ja uusien tapojen opettelun merkeissä. Tuntui kylläkin siltä että paljon oli jo pojalle kennelkodissa opetettu. Lempälässä tutustuttiinkin sitten moneen ihmeelliseen asiaan: pankkiin, suutariin, kauneushoitolaan, ihmisiin, autoihin, juniin, keskiaikaisiin markkinoihin, hiusten kuivaajaan ja pimentyviin iltoihin. Puhumattakaan tuulenpuuskista ja huurteisesta nurmikosta. Nyt on elämää jo hetki täällä vietetty ja koko ajan uutta tulee lisää.

Maanantaina 5.10.2009 Buno ja Anu kävivät yhdessä vierailulla kennelmamma Tarun luona Kaarinassa. Kaarinaan jäivät myös Bunon pentukarvat kun iltapäivällä kotia kohti suunnattiin. Nyt pihamaalla ja sisätiloissa juoksenteleekin sametinpehmeä honkkelikoipi, jolle Lotta on antanut nimityksen Otus.  Jutun lopussa kuvat niin Bunosta kuin Otuksestakin. 

Eilen käytiin hieman katsastamassa pelolla juoksentelua ja leikkimässä piilosta metsässä. Hyvin tuntui poika meidät löytävän vaikkakin huitoi piilopaikan ohi ilman hienoista avustusta. Illalla poikkesimme PiVeSi tapaamisessa Toimelassa ja sielläkin tuntui pojalla virtaa riittävän. Nyt Buno makoilee  sohvalla mamman vieressä ottaen aamunokosia kun ulkona sataa vettä. Jospa sitä kohta lähtisi lenkille...Buno vain tuhahtaa..."elä unelmissas" :)  

Kuvat: (alla) Buno 23.09.2009 (alempana) Buno aka Otus 5.9.2009