Bunon ja Ipe-isän ainutkertainen tapaaminen

Buno tapasi isänsä Ipen ja velipuoli Hermannin lokakuun alussa.  Vaikka Ipe ja Hermanni tuntuivat isoilta pojilta, isä ja poika löysivät toisensa äkkiä ja riemukas kirmailu alkoi hyvässä sovussa alkuhaistelujen jälkeen.  Hermanniveikka ei sen sijaan kirmailuun osallistunut koska Bunon hurja vauhti hirvitti ilmeisesti hieman rauhallisempaa kaveria.  Piti oikein murahdella Bunon vilistessä ohi:)


Isä Ipe jaksoi sairaudestaan huolimatta leikittää pentuaan pitkän tovin, mutta sitten leikki piti lopettaa kun Buno vahingossa raapaisi Ipen silmää ja sai veren vuotamaan. 


Tästä ainoasta tapaamisesta saimme muutaman kuvan, Ipen sairaushan eteni ja Vahvelaiset joutuivat tekemään raskaan päätöksen ja antaa Ipen nukahtaa ikiuneen 30.10.2009

 

 

Ensilumi ja pikku-perro

Tulihan se ensilumi tänne Lempääläänkin ja voi sitä perropojan riemua ja ihmetystä! Tässä muutama kuva pienen pojan leikeistä.

Jippii!!

Naurattaa!

Taitaa vähän pelottaakin tuo Lotan pitämä ääni.

Mutta löytyy täältä jotain jännääkin...

 

Ja mitähän tuolla näkyy...

joku sieltä tulee...wuf!

Buno viikonloppuna mökillä-kamera tietenkin kotona :(

Tosiaan on jäänyt taas tämä päivittäminen vähälle. Sen ehkä selittää kun kirjoittaja käy koulua, tekee kahta työtä ja yrittää samalla löytää aikaa sekä koirupojalle että hevosille kavereista ja poikaystävästä puhumattakaan. Onneksi tuo äitimuori jaksaa tekstejä kirjoittaa ja minä vain lisäilen...ainakin osan aikaa ;) Tässä Anu-äitin kirjoituksia viikonlopulta. Kuvia ei valitettavasti ole kun kamera unohtui kotopuoleen. Ehkä seuraavalla kerralla...

Written by Anu:

Meillä tuntuu tämä blogin kirjoitus olevan pikkuisen hakusessa, tuntuu ettei millään ehdi ihan kaikkea edes kertomaankaan...saati sitten kuvaamaan-sorry!

Nyt vietimme viikonloppua taas mökillä, siis Ilkka, minä ja Buno, ja ensimmäistä kertaa Buno hyppäsi autoon ihan itse, arvasikohan, että vapaa viikonloppu on edessä...

Mökille pääsimme perjantaina vasta pimeän jo saavuttua, mutta eipä se haitannut sitä riemun määrää kun sai vapaana hurjastella, vaikka kaikki vähän pelottikin ;) Anu-emäntä lähti saunasta kastautumaan järveen ja Buno tietysti seuraamaan vauhdilla-kuinkas ollakaan pimeässä rannassa tuli vesi vastaan-masukarvat kastuivat ennen kuin poika kääntyi ympäri ja kirmasi takaisin mökille kuin salama. Toivottavasti vesikoira ei saa traumoja moisesta kylmästä kyydistä...

Yö nukuttiin sikeästi koko konkkaronkka ja vasta aamulla kello 09:00 Buno venytteli itsensä pitkäksi pojaksi ja kävi aamupisulla-uskomaton suoritus! Tosin sisäsiisteys on aika hyvin jo hanskassa, paperit on varmuuden vuoksi kotona Lempäälässäkin vain ulko-oven edessä.

Aamupalan jälkeen sitten mentiin pihalle pihatöihin porukalla, pensaiden ja ruusujen leikkausta ja kesäkukkalaatikoiden tyhjennystä-siinä sai pienet jalat monta retkeä tehdä kun yritti pitää isännän ja emännän väliä juosta ja haukullakin vähän yrittää komentaa niitä tontin laidoilta samaan suuntaan. Innokkaana apulaisena vietiin rantaan monta risua tulevaan juhannuskokkoon ja taisi sieltä muutama risu tulla poiskin :D

Iltapäivällä teimme pienen jäljen pentukoulussa opitulla tavalla ja sepä olikin mukavaa. Bunon nenävärkki teki töitä ja palkka löytyi-tällaista täytyy harjoitella kotonakin.

Naapuri tuli tervehtimään ja tietysti hirvtti ja piti vähän haukahtaakin, mutta naapurin tuoma makupala kelpasi ja hetken ujosteltua samalla sohvalla istuttiin kuin vanhat ystävät konsanaan. Emännän kanssa Buno lähti illalla saattamaan naapuria ja se vasta olikin jännittävää, kun oli ihan pilkkopimeää! Taskulamput ja kuu valaisivat maisemaa ja varjoja oli ihan hirveästi ja lehdet rapisivat ja hajuja oli ihan mahdottomasti, mutta matkasta selvittiin mökin lämpöön ja valoon innosta pomppien, mutta emännän lähellä pysyen.

Sunnuntaiaamuna Buno lähti emännän kanssa pikku lenkille hakemaan kalliolta jäkälää ja puolukanvarpuja Lempäälän syyskoristeisiin. Mukava kirmailu kalliolla keskeytyi kun iso musta korppi lensi raakkuen yli ja ääni sai Bunon pakenemaan emännän jalkojen suojaan. Hetken siinä rauhoituttiin ja matkaa jatkettiin ja ihanaa palleroporonjäkälää ja puolukanvarpuja saatiin koppa täyteen :) Pihalla sitten pitikin jo vähän isotella ja haukkua ja näykkiä emännän nilkkoja, mistä emäntä tietysti murisi musertavasti ;)

Matka kotiin Lempäälään sujui torkutellen takapenkillä, pisutauolla käytiin matkan puolessa välissä ja kotiin saapui taas monta elämystä rikkaampi pikkuinen koirapoika.

Tulevan viikon tapahtumia odotellen....

Kaupunkielämää

Viikonloppuna Buno tutustutettiin suuren kaupungin Tampereen keskustaan. Tutustuminen aloitettiin Frenckelin aukiolta, josta matka jatkui Vanhan kirkon ohi Tampereen Teatterille ja siitä yli Hämeensillan. Kulku sujui varsin mallikkaasti vaikka lauantailiikenteessä ihmisiä vilisi ja autoja, busseja, polkupyöriä oli niin ettei pieni pää ehtinyt edes kaikkia huomatakkaan, varsinkin kun emännän vasemassa kädessä tuoksuivat lihapullat. Tiukka katsekontakti ja emännän jatkuva kehu auttoivat hillitsemään suurinta pelkoa.


Sitten päätimme suunnata hieman rauhallisemmalle reitille ja suunnistimme Sorsapuistoon - voi kun siellä oli monta pulua, jotka piti lennättää ilmaan ja sitten katsoa hämmästyneenä, kun ne parvessa lehahtivat taivaalle - ei löytynyt leikkikaveria.  Matka jatkui kohti Tuomiokirkkoa ja matkalla tavattiin monta ystävällistä ihmistä, jotka ohi mennessään kehuivat Bunoa kauniiksi ja kiltiksi pikku koiraksi.  Kyllä siinä emäntäkin vähän röyhisti rintaansa  :)


Rautatiekadulla, joku onneton autoilija tööttäsi ja silloin lennettiin seinän viereen vapisemaan, siinä odoteltiin vähän aika ja Rautatiepuistossa taas lennäteltiin puluparvi ilmaan.  Itsenäisyyskadun tunnelin kova melu ja ihmispaljous olivat sitten liikaa ja emännän piti kantaa poika tunnelin toiseen päähän.


Sitten isäntä jo soittelikin, että asemalla odotellaan - ylpeästi rinta rottingilla sinne suunnistettiin ja askel oli kuin ikänsä keskustassa liikkuneella koiralla.  Kotimatkalla Lempäälään uni maittoi ja vielä seuraavana päivänäkin  kuten kuvasta näkee.

Koirapojan koirakoulu alkoi

Tänään Buno päätyi sitten koulun penkille. Karavaton Buno ja emäntä suunnistivat kulkunsa illalla kohti koiraurheilukeskus Canis Arenaan Tampereen ja Lempäälän rajalle. Pentukoulussa riitti vilskettä ja vipinää monen eri karvakaverin muodossa. Koulussa opeteltiin katsekontaktin ottoa, sivulle ja luoksetuloa sekä istumista. Istumisen opettelu vaikuttaa ainakin tällä erää turhalta, kun Buno tuntuu istuvan muutenkin koko ajan. Sivulle ja luoksetulo tuntuvat myös sujuvan ainakin oikean namin kanssa mutta harjoittelua vaaditaan silti vielä paljon. Koulun lopuksi koiran pennut saivat viettää pienimuotoisen leikkituokion. Painin pyörteisiin lähti muun muassa paimekoirapoika Maurice, jonka tarkempaa rotua ei äiti-parka muistanut omistajilta tarkistaa. Mauricen koosta huolimatta Buno antoi kuitenkin koiralle arvoisensa vastuksen. 
Kotiin tullessa tuntui perropojalla virtaa vielä riittävän ja esiteltyään oppimiaan asioita sekä syötyään Buno tyytyi rauhalliseen leikkiin olohuoneen lattialla. Kohta odottavat makoisat unet niin Bunoa kuin meitä ihmisiäkin, sateen ropistessa mukavasti kattoa vasten.

Lampaita ja muuta mukavaa

Onpas taas ollut niin kiire että täytyy päivittää nyt useita tietoja kerralla!

Viime viikon torstaina eli 8.10.2009 Buno ja Anu hyppäsivät autoon ja suunnistivat Ruovedelle. Tai noh, Bunon tapauksessa ”hyppäys” ei ollut aivan kirjaimellinen vaan pieni suostuttelu oli tarpeen. Vaikka Buno viihtyykin autossa loistavasti on autoon nouseminen asia erikseen.  Ilkka jäi kotipuoleen pitämään taloa pystyssä ja Lotta suunnisti ensin kohti talleja harjoittelemaan ratsastusta ja sitten kouluun lukemaan talousmatematiikkaa.

Matka Ruovedelle yli 200 vuotta vanhaan Ala-Hanhoon  sujui kauniin kirkasta syyspäivää ihaillessa. Perillä Anua ja Bunoa odottivat Anun serkku Riitta sekä Riitan aviomies Antti. Pitkää ja matalaäänistä Anttia Buno tuntui ensin aristelevan mutta totesi hetken haisteltuaan että Anttihan on mukava kaveri etenkin jos hän vielä hirven metsästyskauden alettua voisi toimittaa Bunolle muutaman maistuvan luun. Myös vanha pirtti tuotti pikkuiselle koirapojalle päänvaivaa kaikkine ikivanhoine hajuineen ja esineineen.  Lopulta Buno, Anu ja Riitta lähtivät tutustumaan maaseudun uskomattomiin hajuihin. Ensin vuorossa olivat lampaat, joita Riitalla ja Antilla oli  vielä sillä hetkellä kymmenen. Kymmenestä lampaasta Buno pääsi tervehtimään vain kolmea mutta nekin kolme pieni Buno kohtasi korvat höröllä ja innoissaan, mikä oli positiivinen ja iloinen yllätys.  Lampaiden luota kolmikko suuntasi aivan toisenlaisiin toimiin Natura-metsään etsimään suppilovahveroita. Anun yrityksistä huolimatta Bunosta ei saatu tehtyä sienikoiraa...ei ainakaan vielä ;) Suppilovahvero saaliskin jäi vähäiseksi, mutta siitä huolimatta kaksikko palasi kotiin vasta myöhään illalla.

 Viikonloppu tarjosi myös jännitystä pikkuiselle koirallemme kun Anu perjantaina suuntasi kulkunsa isänsä luo Espooseen. Lotta puolestaan muutti viikonlopuksi jälleen muutaman sadan metrin päähän poikaystävälleen.  Kotiin jäivät siis perheen pojat. Viikonloppu sujui ilman kommelluksia ainakin näin isä- Ilkka väitti ja kun Anu tulla tupsahti kotiin sunnuntai ilta-päivänä oli koirapoika innosta soikeana. Välillä jopa kirjaimellisesti ;)

Tämä viikko on sujunut arkeen totuttelun merkeissä kun Anu aloitti työt taas maanantaina. Keskiviikko-iltana koirapoika emäntineen lähtivät jälleen pentukouluun Sääksjärvelle. Mukaan eksyi myös Ilkka-isäntä. Kotiläksyiksi tulivat jälleen luoksetulon, luopumisen, katsekontaktin ja EI-sanan harjoittaminen. Näillä harjoituksilla on hyvä jatkaa eteenpäin!

Huh, mitä koiran elämää!

Tämän blogin aloittaminen ei ollutkaan ihan niin helppo juttu kun kuvittelin, mutta ei kai auta muuta kuin aloittaa alusta...tai ainakin melkein :) Pikkuinen Buno saapui uuteen kotiinsa Lempäälään Kaarinasta Nadador-kennelistä 15.9.2009. Kennelnimenäni toimii Nadador Cortado. Hakemassa pientä pörröistä mammanpoikaa olivat Anu-emäntä, Ilkka-isäntä ja Lotta, ihmislauman versio isosiskosta. Toinen ihmisisosisko Lilli odotteli kotona kärsimättömänä. Lähtötunnelmat olivat molemmin puolin kameraa haikeat vaikka kuvassa sekä Buno että Anu näyttävät innokkailta lähtemään kohti uutta ja ihmeellistä kotia.   

Elämä kotona käynnistyikin hurjan leikin ja uusien tapojen opettelun merkeissä. Tuntui kylläkin siltä että paljon oli jo pojalle kennelkodissa opetettu. Lempälässä tutustuttiinkin sitten moneen ihmeelliseen asiaan: pankkiin, suutariin, kauneushoitolaan, ihmisiin, autoihin, juniin, keskiaikaisiin markkinoihin, hiusten kuivaajaan ja pimentyviin iltoihin. Puhumattakaan tuulenpuuskista ja huurteisesta nurmikosta. Nyt on elämää jo hetki täällä vietetty ja koko ajan uutta tulee lisää.

Maanantaina 5.10.2009 Buno ja Anu kävivät yhdessä vierailulla kennelmamma Tarun luona Kaarinassa. Kaarinaan jäivät myös Bunon pentukarvat kun iltapäivällä kotia kohti suunnattiin. Nyt pihamaalla ja sisätiloissa juoksenteleekin sametinpehmeä honkkelikoipi, jolle Lotta on antanut nimityksen Otus.  Jutun lopussa kuvat niin Bunosta kuin Otuksestakin. 

Eilen käytiin hieman katsastamassa pelolla juoksentelua ja leikkimässä piilosta metsässä. Hyvin tuntui poika meidät löytävän vaikkakin huitoi piilopaikan ohi ilman hienoista avustusta. Illalla poikkesimme PiVeSi tapaamisessa Toimelassa ja sielläkin tuntui pojalla virtaa riittävän. Nyt Buno makoilee  sohvalla mamman vieressä ottaen aamunokosia kun ulkona sataa vettä. Jospa sitä kohta lähtisi lenkille...Buno vain tuhahtaa..."elä unelmissas" :)  

Kuvat: (alla) Buno 23.09.2009 (alempana) Buno aka Otus 5.9.2009